Sielunmessu metsässä
Tämän tien yö on kylmä
ja sora hengittää osanottoa.
Männyt ja kuuset peittävät kasvonsa
ja heinät ovat hiljaa.
Hakkuuaukea nukkuu hermostuneesti
uutta tulemista odottaen.
Horsmat ovat vallanneet ojanpientareet.
Siirtolohkareet surevat.
Hetken päästä pimeä on pukenut mustiin
pienimmänkin puolukanvarren.
Itkekää nyt, rakkaani,
sillä kohta on aamu.
|