Vámpir
tuleentunutta viljaa ja mausteita
vietimme yön lähes liikkumatta
neilikassa ja laakerissa
hevosten kaviot piiskasivat tasankoa, kun
kuu oli vielä elossa
hengityksesi höyryää hallan valtaamassa yössä
silkkiin ja tammenlehtiin peittyneenä
savisen-kuluneen-sinipunaiseen vaivumme -
puren huultasi
ja nuolen ja verryn ja maistan - sen
punaisen-katkeran kaamean-kutsuvan
tomuisen harmaan odotuksen hetken
toista hetkeä ennen.
|